Mä oon niin lomalla!

Ensimmäinen ilta lomalla ei olisi voinut paremmin alkaa, kun suunnattiin Joelin kanssa meidän ystäväpariskunnan seuraksi mökille keskelle-ei-mitään saunomaan, grillaamaan ja muuten vain istumaan iltaa! Myös heidän talouteensa on kesän loppupuolella tulossa perheenlisäystä, eikä näille meidän nappuloilla tule kauheasti ikäeroa olemaan. Tää onkin yksi niitä asioita mitkä mua harmittaa meidän muutossa pois Kokkolasta, mutta asiat täytyy kuitenkin laittaa tärkeysjärjestykseen ja onneksi junat ja autot on keksitty eikä olla muuttamassa tämän kauemmas.
Muutama tunti sitten Joel puki vielä viimeisen kerran armeijavaatteet päälle, ja vielä viimeisen kerran sain halata, vilkuttaa ja sanoa ''nähdään pian''. Tosi hassua ajatella, että seuraavan kerran kun Joel tulee kotiin, ei tämä muutaman päivän kuluttua lähdekkään pois vaan on vihdoin pysyvästi kotona! En tosiaan voi uskoa, että siitä on jo lähes vuosi kun itkuisin silmin saattelin mun mieheni ensimmäistä kertaa bussiasemalle ja kohti Kajaania. Tähän vuoteen on mahtunut paljon kyyneleitä, ikävää ja tuhansia minuutteja puheluita puolin ja toisin, mutta kaikenkaikkiaan voin sanoa että tämä vuosi on ollut myös tosi rakentavaa aikaa. Ehkä tähän nähdään-vain-viikonloppuisin kuvioon oli toisaalta tottunut, kun seurusteluaikoina meillä sitä välimatkaa oli sen reilu 100km. Tämäkin 2 vuotinen aika meni meillä tosi helposti ikävää lukuunottamatta, niin voisin ajatella että meidän lähtökohdat armeija-aikaiseen parisuhteeseen oli paremmat kuin niillä, jotka ovat alusta asti olleet kylki kyljessä toisissaan kiinni. Voi olla että tulevana sunnuntaina jolloin Joel normaalisti on pakannut laukkunsa ja lähtenyt, tuun varmasti ajattelemaan että no, miksi sä et nyt lähdekkään mihinkään? Tietysti oon maailman onnellisin kun saan vänrikkini takaisin kotiin, mutta tottakai siihen yhteisen arjen pyörittämiseen täytyy taas totutella. Keskiviikkona olisi tarkoitus ottaa suunnaksi Keuruu ja Konffa + mökkeillä oikein olan takaa, palaillaan taas!