Ihan mahtava viikonloppu alkaa olla takanapäin. Perjantaina Joelin päästyä töistä me käännettiin auton nokka kohti Kauhavaa valtaisa tavaramäärä mukanamme. Mukana oli kylpyammetta, vaunukoppaa, sitteriä ja yhtä sun toista laukkua ja pussukkaa. Huomaa kyllä että nykyään kun lähtee johonkin vähän pidemmäksi aikaa niin ei sitä enää lähdetä vaan yhden laukun kanssa matkaan :-D Perjantai-ilta oikeastaan meni vielä viimeisimpiä valmisteluja tehdessä ja mietittyä sitä, että riittääkö se jäätävä määrä kakkuja nyt varmasti alle kolmellekymmenelle hengelle. No riittihän se, ja nyt on meilläkin jääkaappi täynnä kakkua, mutta eipä se mitään haittaa! Pakko näin bloginkin kautta kyllä hehkuttaa tätä meidän neidin kakkua, jonka tekijän facebook sivuille pääset tästä. Tarjottavat oli kyllä kaikki ihan parhaasta päästä, en olisi parempaa voinut toivoa. Lauantai pyörähti käyntiin aika väsyneissä merkeissä, kun mulle oli yöllä yhtäkkiä noussut kuume ja sen takia jäi nukkuminen aika vähäiseksi. Myös lauantai-sunnuntai välisenä yönä kuumemittari piippasi 39,3 asteen kohdalla, enkä kyllä vieläkään ymmärrä mistä tää johtui. Oliko se jotakin stressikuumetta vai mitä, koska mulla ei muuten ole mitään merkkejä että olisin kipeäksi tulossa, eikä mulla ole kuume noussut päivisin, ihme juttu.Varsinainen tilaisuus oli hyvin rento ja vapaamuotoinen, eikä sisältänyt mitään virallista kaavaa niinkuin ristiäisissä yleensä. Meillä tosiaan ei puhuta ristiäisistä koska lasta ei kasteta, vaan meillä lapsi siunataan ja hän saa nimensä siinä yhteydessä. Meidän neidin siunasi sama henkilö, joka 25.5.2013 siunasi meidät avioliittoon, ja ei olisi valinta kyllä voinut paremmin osua. Tykkäsin hirveästi siitä että hän puhui suoraan sydämestään meille henkilökohtaisesti eikä lukenut paperista kirjoitettua tekstiä. Siunaushetki oli kyllä hirveän koskettava, eikä siinä kyyneliltä kyllä vältytty. Koko loppuilta vierähti myös erittäin rennoissa tunnelmissa huulta heittäen, ja nautin koko päivästä kyllä todella paljon. Mun ja Joelin vanhemmatkin tuumasi että ei muuta kuin lisää tällaisia tilaisuuksia, nythän meillä on jo 'kaava' valmiina :-D No joo, jos nyt ei kuitenkaan ihan heti. Tai mistäs sitä tietää...
Nimiä pähkäillessämme oltiin varmoja siitä, että halutaan melko tavallinen ja suomalainen nimi, eikä keksimällä keksittyä ''omaperäistä'' nimeä joka luultavasti kuitenkin muutaman vuoden päästä löytyisi melkein joka toiselta pikkutytöltä. Musta on tavallaan harmi, että ne vanhat suomalaiset nimet alkaa jäädä pikkuhiljaa taustalle kun lapsille halutaan antaa niin erikoisia ja omalaatuisia nimiä. Halusin antaa hänelle etunimen, jolla olisi jotain erityistä merkitystä eikä olisi täysin tuulesta tempaistu. Hän sai siis nimen, jonka kantajaa ihailen äärettömän paljon, ja joka on oikeastaan aina ollut mun esikuva hänen kultaisella ja rakastavalla sydämellään joka ei väheksy ketään ja toivoo aina kaikkien parasta. Mun isän äiti, meille lapsenlapsille aina ja ikuisesti ''isu'', mutta oikealta nimeltään Anni. Koko kolmen nimen kokonaisuus meidän neidillä on siis Anni Lilja Eveliina ♥
