Nyt kuitenkin viimeaikoina tämä raskausaika on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Juhannuksen jälkeen mua alkoi vaivaamaan liitoskivut, jotka ei todellakaan ollut lievemmästä päästä. Niinkin arkiset asiat kuin sohvalta ylös pääseminen tai nukkuessa kyljen kääntäminen oli vaikeampaa kuin koskaan olisi voinut kuvitella. Mitään ei pystynyt tekemään normaalisti, varsinkaan ilman järkyttävää kipua lantiossa ja nivusissa. En voinut olla kiitollisempi siitä, että Joel oli vihdoin kotona ja pystyi auttamaan mua kaikessa, mihin en itse pystynyt. Jotain hyvääkin siis; jos pitäisi valita näillä kivuille ajankohta niin mieluiten nyt, eikä silloin kun Joel oli vielä intissä.
Tänään kävin sitten neuvolassa lääkärissä, jossa sain myös kuulla että vauva on vähän turhan alhaalla sekä sen, että kohtu on todella supistusherkkä, joten työt saan kuulemma samantien jättää pois. Kaikenlainen rasitus saattaisi siis aiheuttaa avautumista, joten sain kaikki mahdolliset kiellot siivoamisesta kaupassa käyntiin. Täällä sitä nyt sitten möllötetään kotona seuraavat viikot maaten sohvalla ja koittaen keksiä, miten sitä aikaa oikein kuluttaisi. Kivut oon saanut pysymään nyt minimissä tilaamani tukivyön ja levon avulla, sekä hyvät yöunet mulle on tarjonnut jättikokoinen Doomoo Buddy -imetystyyny, jonka onnekseni päätin hankkia jo reilusti etukäteen. Ei tosiaan ole kauhean hyvä lähtökohta meidän muuttoa ajatellen, mutta onneksi saadaan useampi käsipari apuun pakkaamisessa ja kantamisessa, joten eiköhän me pärjätä vaikka mä joudunkin aika pitkälti vain seuraamaan sivusta. Ehkä vaikeinta tässä nyt tulee olemaan se, että kuinka mä osaan päivästä toiseen vaan olla tekemättä mitään. Harmittaa myös, että jouduin näin yllättäen lopettamaan työtkin, mutta minkäs teet. Niinkuin lääkärikin sanoi, mun tärkein työ tällä hetkellä on kasvattaa pientä elämää sisälläni mahdollisimman turvallisesti ja tehdä kaikkeni sen eteen, että vauva kasvaa ja kypsyy yksiössään mahdollisimman pitkään.
Keskiviikkona pakattiin autot ja startattiin kohti sateista Keuruuta. Koko viikolla ei aurinko juurikaan näyttänyt merkkejä olemassaolostaan, mutta ainakaan mua se ei mitenkään erityisemmin haitannut. Silloin harvoin kun lomalla ollaan niin silloin nautitaan, vaikka sieltä taivaalta sataisi puukkoja. Tämä meidän mökki sijaitsi täysin korvessa sanan varsinaisessa merkityksessä, ja semmoisista ylellisyyksistä kuin sisävessa tai vesi, ei siellä ollut tietoakaan. Ja koko mökkifiilis nimenomaan mun mielestä piilee just tässä alkeellisuudessa, se ei musta vaan tunnu kunnon mökkeilyltä jos vastassa on taulutelevisiot ja astianpesukoneet sun muut hienoudet mitkä löytyy lähestulkoon jokaisesta huushollista nykypäivänä. Tästä meidän mökiltä oli Iso Kirjan alueelle vajaa 7km, mutta lyhyestä matkasta huolimatta valtaosa tästä viikosta todellakin tuli vietettyä tällä mökillä saunoen ja loikoillen. Saattoi olla, että jos sää olisi ollut toisenlainen niin siinä valtavassa ihmismäärässä olisi varmaan viihtynyt paremmin nurmikolla istuskellen ja auringosta nauttien mutta nyt, äh. Joelillekin iski melkein 39 asteen kuume heti kun pääsi porteista ulos, joten senkään takia ei huvittanut hillua yömyöhään kylmässä 
Ensimmäinen ilta lomalla ei olisi voinut paremmin alkaa, kun suunnattiin Joelin kanssa meidän ystäväpariskunnan seuraksi mökille keskelle-ei-mitään saunomaan, grillaamaan ja muuten vain istumaan iltaa! Myös heidän talouteensa on kesän loppupuolella tulossa perheenlisäystä, eikä näille meidän nappuloilla tule kauheasti ikäeroa olemaan. Tää onkin yksi niitä asioita mitkä mua harmittaa meidän muutossa pois Kokkolasta, mutta asiat täytyy kuitenkin laittaa tärkeysjärjestykseen ja onneksi junat ja autot on keksitty eikä olla muuttamassa tämän kauemmas.
Tehtiin viikonloppuna aika extempore reissu Joelin kanssa Seinäjoelle. Laitettuani tori.fihin halutaan vuokrata -ilmoituksen saatiin heti seuraavana päivänä viestiä aika mielenkiintoisesta asunnosta ihanan rauhallisella paikalla, joten sen enenpää miettimättä lähdettiin sitä katsomaan kun mun vapaapäivätkin osui kohdalle oikein kivasti. Asunto oli ihanan tilava rivitaloasunto jossa lukuisten naapureiden tilalla olikin peltoa ja vähän lisää peltoa. Vaikka Kokkola ei todellakaan ole iso kaupunki eikä asuta edes ihan keskustassa, ei tämä jatkuva autojen pörrääminen ja ihmisten melu ole
yhtään meidän juttu. Koko ikänsä maalla asuneena siihen hiljaisuuteen on niin tottunut, että aloin todellakin kaipaamaan sitä maalaismaisemaa näiden vajaa kahden vuoden aikana 
Musta tuntuu että vuosi on vierähtänyt ihan huimaa vauhtia. Vastahan se minäkin sain korkokengillä kopotella leuka pystyssä vastaanottamaan päättötodistusta ja sain lähihoitajan paperit kouraani, nyt oon muka ollut ammatissani jo vuoden, huhhuijaa! Onnea muuten kaikille ylioppilailla ja valmistuneille, toivottavasti vietitte eilen ikimuistoisen päivän kun painoitte lakit päähänne ja sanoitte koululle soronoo! Ylipäätään kaikki, jotka pääsivät kouluista kesälaitumille niin viettäkää sitä kesää täysin rinnoin munkin puolesta. Tänä kesänä pääsen itse viettämään ensimmäistä työllä ansaittua lomaa, joka valitettavasti ei vedä vertoja koulusta pidettäviin reilun 2 kuukauden kesälomiin, vaan mä puolestani saan köllötellä lomalla huimat 11 päivää. Sekin tuntuu kyllä aivan mahtavalta, eihän sitä ole kesälomalla tullut oltua ollenkaan viimeiseen 3 vuoteen. Toiveenikin lomanajankohdalle toteutettiin hyvin, ja saan olla möllöttää just juhannusviikolla, ja päästään vihdoinkin kääntämään auton nokka kohti Keuruuta ja Juhannuskonferenssia, voi että mä ootan! Tietysti se kesä on vielä elokuussakin, jolloin mä mitä luultavammin pakkaan kimpsut ja kampsut nykyisestä työpaikasta, ja jään odottelemaan äitiyslomaa. Kerkeäähän siinäkin vielä nauttia kesästä ja auringosta, ainakin toivottavasti. Mutta katotaan vaan niin mun tuurilla kovimmat helteet sijoittuu just sille elokuulle ja mä oon turvonnut joka suunnasta enkä voi paljoa auringossa ollakkaan. Tänään taas on ollut melko sadetäyteinen päivä, jotka onkin niitä parhaimpia päivä painaa töitä. Huomenna vielä aamuvuoroon jolloin oiskin viiden päivän putki takana, ja sitten saan nauttia yhdestä vapaapäivästä jolloin pyörähdetään taas neuvolassa jutustelemassa miltä raskauden puoliväli maistuu. See you!