4 vuotta

Päivälleen tasan 4 vuotta sitten me käveltiin nykyisen kotikaupunkimme katuja myöhään illalla kohti juna-asemaa. Silloinkin oli kylmä niin kuin nyt, sä olitkin fiksu ja olit ottanu pipon ja lapaset mukaan, toisin kuin mä. Mun oikea ja sun vasen käsi olikin toisissaan kiinni saman lapasen sisällä. Niin kuin aina, tälläkin kertaa puhetta riitti melkein koko matkan ajan. Kuitenkin pian tuli kiusallinen hiljaisuus, jolloin ei kuulunut muuta kuin mun korkojen kopina ja ohiajavien autojen äänet. Pian sä rikoit hiljaisuuden sanomalla: ''tuota mitä oot mieltä, pitäisköhän meidän vihdoin siirtyä seuraavalle tasolle tässä meidän jutussa ja tehdä tästä ihan virallista?'' Mun naamalle tais levitä tosi idioottimainen hymy, jota et tosin nähnyt. Jännitti liikaa katsoa toista silmiin, paljon turvallisempaa oli tuijottaa maassa olevia lehtiä jotka kulki eteenpäin kylmässä syystuulessa. ''Niin, pitäis varmaan'', vastasin. Olihan sitä jo useamman kuukauden puheluita ja tekstareita lentänyt suuntaan jos toiseen, ja sanomattakin oli selvää, että toisen vieressä oli helppo ja hyvä olla. Neljään vuoteen on mahtunut paljon naurua ja kyyneleitä, ja oon kiitollinen jokaisesta hetkestä jonka saan sun vierellä viettää. Minuuttiakaan en vaihtaisi ♥