Hyvin tarkenee

Hei taas pitkästä aikaa! Onko sielä teillä kuuma? Nimittäin täällä kerrostalon ylimmässä kerroksessa alkaa olla pikkuhiljaa aika tukalat oltavat. Vaikka kuinka rakastankin kesää ja helteitä, niin nyt kieltämättä vähempikin saisi riittää. Eikä se, että masu käy isommaksi viikko viikolta, auta asiaa yhtään. Oon viettänyt nyt aika paljon aikaa mun vanhempien luona ja Lappajärvellä, koska Joelin ollessa töissä ei mulla täällä Kokkolassakaan ole oikein mitään tekemistä, ja eipä tarvitse paistua kerrostalossa jossa ilma ei vaihdu kertakaikkiaan millään. On ollut oikeasti todella helpottavaa että Lappajärvellä on saanut samantien pulahtaa järveen kun jo ennestään tukala olo käy vielä tukalammaksi, mutta täällä kaupungissa tämä ei tapahdukkaan niin helposti. Viikonloppuna oltiin kyllä Joelin kanssa jokaikinen päivä merenrannalla, joka oli kyllä paljon parempi vaihtoehto kuuman kerrostalokaksion rinnalla. Tyrkyllä oleva mahakumpunikin päätti sitten palaa viikonlopun aikana runsaasta rasvaamisesta huolimatta, ja voin kertoa että ei ole mikään maailman paras tunne! Luin muuten sitten vielä, että raskaana ei saisi edes käyttää markettien aurinkorasvoja niiden suuren kemikaalimäärän vuoksi. Tää tuli mulle täysin yllätyksenä enkä oikeastaan ollut edes ajatellut koko asiaa. No kipitin sitten apteekkiin hakemaan Eucerinin lapsille tarkoitettua aurinkorasvaa joka ei sisällä mitään kemiallisia UV suodattimia.
Eilen kävin taas neuvolassa ja lääkärissä, ja tilanne on edelleen sama; ''Muut tekee askareita, sinä et!''. Muuten vauva kasvaa hyvää vauhtia ja kaikki on ok alhaista Hbta lukuunottamatta. Saa nähdä, kuinka pystyn tulevana viikonloppuna seisomaan tumput suorina kun muut roudaa meidän tavaroita muuttoautoihin. Lauantaina olisi siis tarkoitus virallisesti vaihtaa maisemaa, ja jättää Kokkola taakse. Vaikka en koskaan oikeastaan tuntenut tätä kaupunkia omaksi paikakseni, on se silti jollain jännällä tavalla haikeaa lähteä täältä. Voi olla myös että se haikeus johtuu osittain siitä, kun joudutaan hyvästellä mun ja Joelin eka yhteinen koti. Mutta pääasiassa kuitenkin odotan innolla tulevaa syksyä ja kaikkea sitä, mitä se tuo tullessaan, ja uskon kyllä että tullaan viihtymään uudessa paikkakunnassa ja uudessa kodissa hyvin. Totutteleminen vaan vaatii aina vähän aikaa :-)